Ruoan kannoin kaappiin
Siellä koneisto sen viilentää
Minun tarvitsee vain istua
ja todellakin vain odottaa
Otin mukaani kiivin,
eksoottinen on sen maku
Lusikka uppoaa sen lihaan
ja minä juon sen mehun
Kalpeat seinät kätkee taakseen
ihmisten kadonneet huudot
Niiden pinnasta hohtaa
Vapauden kaipuu
Valkoinen kai kuvastaa puhtautta
Minä sotkisin sitä nyt mielelläni mustalla
Tai jollain värikkäällä
En tahdo, että elämäni on liian harmaata
Tropiikkiin kaipaan
Nostamaan jalkojani palmun alla kohti taivaita
Kokemaan painovoiman mahdin,
kun kookospähkinä valahtaa päähäni
Sinua myös kaipaan sinilintuni,
joka karkasit kotipuustasi
Lähdit etsimään uusia maita,
ilman minun lohdutustani
Muistat varmaan,
kun lupasin viedä sinut palmujen alle
Kun palaat menemme sinne
Ei ehkä oikeasti, mutta onnemme syvässä unessa
Thursday, 23 August 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment