Runoissa suuri ajatus pitää redusoida pieniksi ja lyheiksi säkeiksi ja se tekee niiden kehittelemisestä niin jännää.
On hauska huomata miten joistain tilanteistaa saa aikaan mukavia sanayhdistelmiä ja ne alkavat sointua keskenään. Sitten huomaatkin, että "dadaa" sinulla on melodia päässä. Näin kai muodostuu laulu. Tosiaan sain jostain kimmokkeen kirjoittamaan 3/4 -tahdissa kulkevaa kitaraballadia, joka kertoo mukavasta tilanteesta yhtenä iltana nuotiolla. Voi olla, että parin viikon päästä laulu voi kuulostaa aika kornilta, mutta se sopii juuri nyt mielentilaani aivan mainiosti.
Nämä ovat tälläisiä pöytälaatikkolauluja, jotka ovat omana ilona ja häpeänä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment