Työpäivänalkajaistajunnanvirtaa

Ruoan kannoin kaappiin
Siellä koneisto sen viilentää
Minun tarvitsee vain istua
ja todellakin vain odottaa

Otin mukaani kiivin,
eksoottinen on sen maku
Lusikka uppoaa sen lihaan
ja minä juon sen mehun

Kalpeat seinät kätkee taakseen
ihmisten kadonneet huudot
Niiden pinnasta hohtaa
Vapauden kaipuu

Valkoinen kai kuvastaa puhtautta
Minä sotkisin sitä nyt mielelläni mustalla
Tai jollain värikkäällä
En tahdo, että elämäni on liian harmaata

Tropiikkiin kaipaan
Nostamaan jalkojani palmun alla kohti taivaita
Kokemaan painovoiman mahdin,
kun kookospähkinä valahtaa päähäni

Sinua myös kaipaan sinilintuni,
joka karkasit kotipuustasi
Lähdit etsimään uusia maita,
ilman minun lohdutustani

Muistat varmaan,
kun lupasin viedä sinut palmujen alle
Kun palaat menemme sinne
Ei ehkä oikeasti, mutta onnemme syvässä unessa

Ajatusten tiivistäminen

Runoissa suuri ajatus pitää redusoida pieniksi ja lyheiksi säkeiksi ja se tekee niiden kehittelemisestä niin jännää.

On hauska huomata miten joistain tilanteistaa saa aikaan mukavia sanayhdistelmiä ja ne alkavat sointua keskenään. Sitten huomaatkin, että "dadaa" sinulla on melodia päässä. Näin kai muodostuu laulu. Tosiaan sain jostain kimmokkeen kirjoittamaan 3/4 -tahdissa kulkevaa kitaraballadia, joka kertoo mukavasta tilanteesta yhtenä iltana nuotiolla. Voi olla, että parin viikon päästä laulu voi kuulostaa aika kornilta, mutta se sopii juuri nyt mielentilaani aivan mainiosti.

Nämä ovat tälläisiä pöytälaatikkolauluja, jotka ovat omana ilona ja häpeänä.

Vastenmielisen kostea kuumuus

Aivan!
Se itse juuri kiusaa minua tänä yönä. On jo keskiviikko ja "helleaalto" kiusaa minua edelleen. Lämpötila itsessään ei kipua kuin maksimissaan johonkin 25 celsius-asteeseen, mutta ilman kosteus on aivan järkyttävän törkeän suuri. Tukahduttavan kuuma!

Lähinnä toivoisin rankaisua taivaalta. Piiskaavaa sadetta, jyrisevää ukkosta ja ruoskaavia salamoita. Ne varmasti yhdessä lopettaisivat tämän kuumuuden ja voisi jälleen nukkua yönsä ilman häiritsevää hikoilua ja märkää peittoa.

Ihanaa tämä elämä, eikö vain?
Minä ainakin tykkään!

Hahhahahaa olen voittamaton!

Mitä helvettiä! Onko tämä totta?
Kyllä!
Niin!
Hienoa!

Muutaman päivän takainen vitutus vaihtui suureen riemuun. Ärsytyksissäni rupesin rassamaan allamainittu rakkinetta ja sain sen parempaan kuntoon kuin koskaan ennen! Aivan, en huijaa. Vanha kunnon rasva, kitkanpoistaja, liukastaja, tahmea neste teki tempun, josta voi olla ylpeä. Laitoin polkupyörän ketjurasvaa levylautasta pyörittävään mekanismiin ja eikun vain rupesi se rullaamaan kuin hamsteri ikipyörässään. On hienoa jälleen kuunnella levyjä.

Tänään alkaakin sitten työt kunnolla. Luvassa rento päivä nuorten parissa.
Kävin kirjastosta lainaamassa muutaman Tuomari Nurmion kasetin.
On hieman kostea ilma ja ukkosen mahdollisuus on aika suuri.
Kesä alkaa pikkuhiljaa tehdä loppuaan, siitä todisteena koulujen alku, johon en onneksi ole osallisena mitenkään. Käyn elämän koulua, luen niitä kirjoja mitä haluan.

I rest my case

Armoton vitutus!

Levysoittimeni ammoiselta 80-luvulta vittuilee päin naamaa! Kiekot pyörii kuin hidastetussa filmissä. Ärsyttää ja väsyttää moinen.

Valuu, valuu, valuu
Aivot, limat, kalloon luut
Omaan pieneen säilöön

Suppilo syleileee
Kun paine vihdoin imaisee
Saa taas luvan levätä

Työpalvelus

Ensinnäkin näin aluksi vaihdan kirjoituskieleni kotimaiseksi, jotta minun olisi helpompi suoltaa tuntojani tänne Internetin syövereihin. Englanninkielistä tuottetta lienee myös luvassa vielä joku päivä.

On hieno tunne kun kahvitippa valuu läpi suodattimen lasiseen pannuun ja siellä hautuu minun makuhermojani hyväileväksi nektariksi, kahviksi. Pidän kahvin juonnista, varsinkin jos saan sen kaveriksi pullaa tai muuta leivonnaista.

Tälläisiä tuntoja tunnen tänä perjantaina, ensimmäinen asevelvollisuuteeni suorittamiseen liittyvä perjantai, jonka vietän työpalveluspaikassani. Olen siis sivari; homo, hippi, laiska, narkkari, pitkätukka, risuparta, boheemi ja mitä niitä kaikkea olikaan. On hienoa olla sivari Suomessa. 13 kuukautta yleishyödyllistä tekemistä, kuten kahvin juontia. Harmittelen kun osa kavereistani juoksevat täyspakkauksissa metsissä aseet käsissä ja minä nautin vapaudesta. Kai minä olen halvempi yhteiskunnalle kuin nämä itsensärääkääjät.

Koulutusjaksolta jäi hyviä muistoja! Oli hieno tutustua uusiin ihmisiin, joilla oli suurinpiirtein samanlaisia ajatuksia kuin minulla.

Talvesta tulee mielenkiintoinen: kitara, kynttilöitä, kaipuu, rakkaus ja tee.

Tunnen itseni
Opi sinäkin minut
Niin opin sinut