Mitä helvettiä! Onko tämä totta?
Kyllä!
Niin!
Hienoa!
Muutaman päivän takainen vitutus vaihtui suureen riemuun. Ärsytyksissäni rupesin rassamaan allamainittu rakkinetta ja sain sen parempaan kuntoon kuin koskaan ennen! Aivan, en huijaa. Vanha kunnon rasva, kitkanpoistaja, liukastaja, tahmea neste teki tempun, josta voi olla ylpeä. Laitoin polkupyörän ketjurasvaa levylautasta pyörittävään mekanismiin ja eikun vain rupesi se rullaamaan kuin hamsteri ikipyörässään. On hienoa jälleen kuunnella levyjä.
Tänään alkaakin sitten työt kunnolla. Luvassa rento päivä nuorten parissa.
Kävin kirjastosta lainaamassa muutaman Tuomari Nurmion kasetin.
On hieman kostea ilma ja ukkosen mahdollisuus on aika suuri.
Kesä alkaa pikkuhiljaa tehdä loppuaan, siitä todisteena koulujen alku, johon en onneksi ole osallisena mitenkään. Käyn elämän koulua, luen niitä kirjoja mitä haluan.
I rest my case
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tunnemme samoja tuntoja, veli. Ei kun Ari. Tyttöystäväni lähtee 26. päivä tätä kuuta Rovaniemelle takaisin opiskelemaan, minkä vuoksi kohtaamisiamme ei liian harvoin tule käymään. Se on ikävää.
Onneksi on kuitenkin Tuomari Nurmio, ja sinulla peräti kasettien muodossa! Lienee paikallaan minullekin hankkia Nurmion 'Lasten mehuhetki', joka on ehdoton klassikko, sen perusteell, mitä olen levyä kuullut.
Elämä siis jatkuu ja Hovari jatkaa. Pysytelkäämme siitä Cohenista vain erossa, niin lienee paras.
Post a Comment