Päiväpuhteita

Kerran lakaisin lattian, toisinaan kai imuroin.

Leikki sikseen.

Mukavan syksyinen päivä tämä keskiviikko. Puiden lehdet ovat saaneet jo rusahtavan värinsä ja sävyt ovat kuin mestarin pensselistä. Ajattelin kerran kävellessäni, että kokeilisin kuvailla kaikki nämä värit sanojen keinoin, mutta sitten tuskanhiki valui selkäpiitäni kun ajattelin, että sehän on lähes mahdotonta! Ainakin minulle. Tyydyn siis vaan katselemaan.

Vesisade on välillä lämmittävää, taas välillä sitten jäätävän kylmää. Sekin on jännää.

Olen kai sairastumassa syysflunssaan. Yskä ja muita pirulaisia kiusaamassa. Lääketiede ja lepo aseenani.

Taustalla soi 60-luvun pop. Musiikki on mieleeni.

Pitäisi varmaan kuunnella taas pitkästä aikaa Bob Dylania ja sukeltaa hänen tekstiensä mahtavaan maailmaan. Se mies osasi käyttää kynää.

Itse pyörittelen sointukuvioita, mutta en saa koskaan mitään kokonaista aikaan.